Teksti ja kuva: Kaisa Karvinen
Valtteri Brotheruksen kesätyötehtäviin kuului mönkijällä ajoa ja hotelliöitä.
– En mä vielä hotelleissa nukkumiseen ole uupunut. Sitä paitsi Suomen pitäjistä löytyy tosi omaperäisiä majoituspaikkoja, tuumaa Valtteri Brotherus, joka on ollut kesätöissä Oulun yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan laboratoriossa tutkimusharjoittelijana.
Työnkuvaan on kuulunut turvepelloille matkustaminen yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Pelloilta Brotherus on kerännyt maa- ja vesinäytteitä, joista hän on tutkinut muun muassa veden virtaamaa pellolla sekä veden sisältämiä kiintoainemääriä. Turvepellolla vietetyn päivän jälkeen Brotheruksella on tapana suunnata paikalliselle hotellille, jossa hän laatii saamistaan tuloksista muistiinpanot myöhempiä laboratoriokokeita varten.
Valtteri Brotheruksen työkokemukset kuulostavat kesälomalaisen Suomi-turneelta. Pakettiautolla, toisen harjoittelijan kanssa tehdyt mittausreissut ovat ulottuneet aina Kemijärvelle asti. Kesän aikana kilometrejä on kertynyt liki 6000. Takana on kymmeniä hotelliöitä paikallisissa pikkumajoituspaikoissa. Auringon armahtaessa turvepelloilla on voinut ottaa jopa aurinkoa.
– Mahtavimpia muistoja ovat tarjonneet paikalliset turveurakoitsijat eli maanviljelijät, joihin olen saanut tutustua. He ovat olleet ainutlaatuisia persoonia, joilla on usein myös murre hallussa. Heidän kanssaan olen palaveerannut turvepellon reunaan pysäköidyssä parakissa ja ajellut mönkijällä tai traktorilla.
Koska maastokäynnit voivat kestää useita vuorokausia ja päivät ovat pitkiä, saa Brotherus toisesta päästä vapaata.
– Joskus, jos olen tehnyt paljon tunteja sisään, saatan vain aamulla piipahtaa yliopistolla ja olla loppupäivän vapaalla, Brotherus hymyilee ja lisää, että tutkimusharjoittelijan päiviin kuuluu myös peruspuurtamista.
Maastokäyntien väliset toimistopäivät kuluvat seuraavien reissun suunnitteluun ja hotellien varaamiseen sekä turveurakoitsijoiden yhteystietojen etsintään.
– Hetkittäin homma on tuntunut salapoliisin työltä, kun on pitänyt selvittää, kuka pitäjässä pitää turvepeltoa pystyssä. Sitä tietoa kun ei löydy netistä googlaamalla. Yleensä on etsittävä alueen tuotantovastaava, joka antaa maanviljelijän yhteystiedot.
Brotheruksen näytteenottoreissuilla onnettomuuksilta on vältytty, vaikka pariin otteeseen tilanne onkin ollut täpärällä.
– Kerran oltiin toisen harjoittelija kanssa erämaan keskellä ja satoi kaatamalla. Meillä ei ollut GPS:ää ja paperikartat sulivat kelvottomiksi. Näytteenotto oli äärimmäisen haastavaa ja mielessä piileskeli epäilys, löydetäänkö takaisin autolle. Tässä kuitenkin ollaan.
Valtterin työpäivä
07:30 Yliopistolle hakemaan autoa. Pakkaamista VTT:llä.
09:30 Lähtö kohti kohdetta, esimerkiksi Tornion turvepeltoja.
10:15 Kahvipaussi
11:30 Perillä Torniossa, missä palaveri paikallisen turveurakoitsijan kanssa.
12:30 - 17:00 Näytteen otto turvepellolla
17:30 Paikalliseen hotelliin majoittumaan
18:00 Muistiinpanoja
19:30 Paikkakuntaan tutustumista
22:00 Nukkumaan.
