Teksti: Satu Niemi / Kuvitus: Elsi Lehto

Töihin tarttuminen tuntuu usein turhan vaikealta, mutta onneksi omia työtapojaan voi kehittää, samoin luovaa ongelmanratkaisukykyään ja ajatteluaan.

 

– Töiden ja projektien aloittamista helpottaa, jos onnistuu vähentämään paineita aloittamisesta. Aluksi tärkeintä ei ole se, mitä tekee tai saa aikaan, kunhan tekee edes jotain, kertoo arkkitehti Johanna Louhi, joka on pohtinut diplomityössään luovuuden opettamista ja vetänyt Aalto-yliopiston Design Factorylla Pystykorva-seminaarin luovuuden arjesta.

 

Huijaa itsesi ahkeraksi

Töiden aloittamiseen ja ajatusten liikkeelle saamiseen on olemassa erilaisia keinoja, joista jokainen voi löytää itselleen sopivan kikan. Ajatteluaan ja motivaatiotaan kouluttamalla itsensä voi ikään kuin huijata ahkeraksi.

– Itse käytän paljon ns. kymmenen minuutin sääntöä: sitoudun tekemään kymmenen minuuttia töitä, huvitti tai ei. Jos kymmenen minuutin jälkeen tuntuu siltä että homma ei toimi, ei tarvitse jatkaa. Useimmiten siinä parin kolmen minuutin jälkeen työ alkaa kuitenkin sujua, eikä silloin enää maltakaan lopettaa.

Edessä oleva työ kannattaa pilkkoa osiin sekä tehdä suunnitelma ja aikataulu siitä, mitä on tarkoitus saada aikaan. Tavoitteet täytyy kuitenkin pitää realistisina, ettei heti kärkeen masennu siitä, ettei liian suuria tavoitteita kykenekään saavuttamaan. Mitä vaikeammalta työn aloittaminen tuntuu, sitä pienempiin osiin se kannattaa jakaa.

– Ensimmäinen tehtävä voi olla se, että ottaa kynän ja paperin esiin tai laittaa tietokoneen päälle. Sehän ei tunnu kovin pahalta. Jokainen voi laittaa kynän ja paperin pöydälle. Etenemisestään pitää myös iloita: minähän tein hyvin, hienoa, minä otin tämän kynän esiin! Täytyy olla hyvä itselleen. Tekemiään asioita, vaikka kuinka pienen tuntuisia, ei saa väheksyä.

 

Luovuus vaatii ylläpitoa

Louhen mukaan kyky ajatella luovasti ei ole vain taiteilijoiden tai ”luovien” ihmisten etuoikeus, vaan jokainen voi haastaa itsensä etsimään uusia näkökulmia ja ratkaisuja töissä ja opiskelussa. Jokaisella on taito olla luova, mutta tätä taitoa täytyy aktiivisesti pitää yllä.

– Luova ajattelu on sellaista, että ei ajaudu rutiineihin, vaan tavallaan heittäytyy. Sitä voi harjoitella rikkomalla omia rutiinejaan ihan pienilläkin jutuilla, jotka laittavat aivot vähän kierroksille. Oletko koskaan esimerkiksi ajatellut, mistä aloitat hampaidenpesun? Onko se sieltä oikealta ylhäältä? No kokeilepa ensi kerralla aloittaa alhaalta vasemmalta. Tai voit tehdä vaikka päätöksen, että jokaisella kauppareissulla pitää ostaa jotain uutta. Ei aina Pirkka-spagettia, vaan välillä jonkun muun merkkistä!

Hyviksi havaituilla rutiineillakin on paikkansa työskentelyssä, mutta vain tietyissä paikoissa. Paperityöt voi hoitaa rutiinilla, mutta innovaatioihin tarvitaan luovaa ajattelua. Luovaan ajatteluun usein liitettävä mystinen inspiraatio ei Louhen mukaan iske kirkkaalta taivaalta, vaan sitä voi edistää ja auttaa. Uudet ideat syntyvät reaktiona siihen, mitä näemme, kuulemme ja opimme. Siksi kaikessa työssä täytyy muistaa pitää myös taukoja, jotta on mahdollisuus altistua uusille ärsykkeille. Taukojen pitämistä ei saa ajatella laiskotteluna, vaan ne ovat tärkeä osa ajatusprosessia.

– Ihminen jaksaa keskittyä vain 90 minuuttia yhteen menoon. Sen jälkeen on oikeastaan pakko pitää pieni tauko, pelata vaikka kymmenen minuuttia Tetristä tai Angry Birdsiä. Sillä, että vääntää samaa työtä tuntikaupalla ilman taukoja, ei saa enemmän aikaan. Päivittäisen elämän ainut sisältö ei saa olla pelkästään koulu tai työ, koska silloin tylsistyy ja vaipuu rutiiniin.

 

Hyvä itsetunto avaa luovuuslukot

Louhen mielestä luovan ajattelun pahimpia vihollisia ovat kritiikin pelko ja huono itsetunto. Olennaista on osata erottaa toisistaan itseluottamus ja itsetunto. Kun itsetunnon roolin luovassa ajattelussa tiedostaa, on helpompi päästä yli itselleen ehkä tiedostamattaankin asettamistaan rajoitteista ja peloista.

– Itseluottamusta on se, että tietää osaavansa jonkin taidon, kun taas itsetunto on sitä, että riippumatta siitä mitä tekee, tietää olevansa ihmisenä hyvä. Että hyväksyy itsensä ja sen mitä tekee. Jos ei ole itsetuntoa, ei uskalla tehdä asioita. Jos itsetunto on kohdillaan, ei riskinotto tai epäonnistuminenkaan pelota. Itsetunto on kuitenkin tuoretavaraa, ja sitä täytyy ylläpitää ja ruokkia.