Teksti: Johannes Nyman / Kuva: Timo Idänheimo
Tuta-bs-termillä viitataan viestintään, joka vilisee kompetensseja, visioita ja resursseja. Yleisesti se ymmärretään täysin sisällöttömänä tai vähintään hyvin vaikeaselkoisena talousalan jargonina, mutta todellisuudessa alalla ei juuri ole väliä. Oikeista insinööreistä tuta-bs kuulostaa täysin käsittämättömältä. Heidän tulisi ymmärtää, että insinöörimäinen ulosanti on tavallisille kuolevaisille aivan yhtä tolkutonta.
Tuta-bs on halventava käsite. Se on merkkiryöppy, joka synnytetään kun pitäisi kirjoittaa oppimispäiväkirja aamuluennolta, jolle osallistumisen herätyskellon torkkunappi sillä kertaa esti tai päästä läpi tentistä johon valmistautuminen on jäänyt paremman tekemisen vuoksi väliin. Fuksivuonna peitin oman osaamattomuuteni koodauskurssin esseetä kirjoittaessani muka-näppäriin esimerkkeihin ja vuotta myöhemmin satunnaisgeneroin itsellenikin käsittämättömiä vastauksia sosiologian tenttiin. Seuraavana keväänä narahdin tenttiä tehdessäni: oikea muoto voi hyvällä tuurilla hämätä epävarmaa assaria, mutta kokenut tarkastaja näkee heti sen lävitse.
En halua puolustaa tuta-bsiä. Oman osaamattomuutensa (kompetenssin puutteensa) kätkeminen sisällöttömään (kontenttivajaaseen) puuroon kertoo, no, osaamattomuudesta. Teknisen alan lingua franca, matematiikka, tekee kykenemättömyytensä peittämisen höttöön paljon vaikeammaksi. Lukujen ja kaavojen käytölle on yleensä standardi, jota seuraamalla viestintä on tehokasta ja selkeää, mutta samalla myös rajoittunutta. Samalla kun yliopisto opettaa muotoilemaan ajatuksensa taloudellisesti ja tarkasti, se myös pelkistää viestinnän triviaaliksi kaavanpyörittelyksi. Pelkästään numeroiden, prosessikaavioiden ja koodin avulla siirtyvien viestien opettaminen johtaa vääränlaiseen helppouden tunteeseen. Samaa ajatusta ruokitaan tenteillä, joissa muodon vaatimus poistetaan kokonaan ja esseistä selviää kunnialla listaamalla halutut avainsanat. Elämä ei kuitenkaan ole tentti, pelkät oikeatkaan numerot eivät aina ole tarpeeksi.
Virtuoosimainen erinomaisuus tekniikan tuntijana ei enää riitä, yritykset tarvitsevat ihmisiä, jotka sekä ymmärtävät sisällön että pystyvät viestimään sen uskottavasti. Vaikka ajatus kammiossaan yksin pakertavasta diplomi-insinööristä saattaa vaikuttaa romanttiselta, on se hyvin harvoin realistinen. Tuotekehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa niin ryhmän muiden jäsenten kuin asiakkaidenkin kanssa. Pahimmillaan jonkun on myytävä idea rahoittajille tai asiakkaille. Usein paras tähän työhön ei ole autokauppiaan lipevyydellä varustettu markkinointitradenomi vaan myytävän tuotteen läpikotaisin tunteva insinööri. Myyminen kuitenkin edellyttää, että insinööri kykenee kommunikoimaan kokonaisilla lauseilla myös niille, jotka eivät ymmärrä numeroita. Ja että hän kirjoittaa yhdyssanat oikein.
Tuta-bs ei ole hyvä tapa viestiä. Se on tehotonta ja vastenmielistä. Tuta-bs:n kirjoittamista oppimistapana ei pidä kuitenkaan aliarvioida. Ensimmäiseksi, kukaan ei näe nokkelan pseudojärkevän tekstin läpi yhtä hyvin kuin itse samanlaista kuraa suoltava vastapeluri. Toiseksi, sisällöttömän hötönkin kirjoittaminen on kirjoittamista. Sekä yliopistolaitoksen että opiskelijoiden on kannettava vastuunsa siitä, että yhteiskunnalla on käytettävissään kommunikointikykyisiä ammattilaisia tulevaisuudessa. Viestintä vaatii sekä sisällön että oikean muodon ollakseen tehokasta.
