Teksti: Hanna Kuivalainen / Kuvitus: Elsi Lehto
Kyky tuottaa vaikuttavaa tekstiä on työhakemuksia tehtaillessa elintärkeä. Onneksi oman ammattitaidon ja motivaation edustavaa esittämistä voi kehittää jo yksinkertaisinkin keinoin. Pyysimme neuvoja kolmelta kirjoittamisen ammattilaiselta.
Annukka Oksanen on Helsingin sanomien taloustoimituksen esimies, joka muiden tehtäviensä ohella käy läpi myös työhakemuksia. Hakemuskirjeitä lukiessaan Oksanen kiinnittää huomiota perusjuttuihin: tekstin virheettömyyteen ja hyvään suomen kieleen.
Kirjailija Riku Korhonenkin on lukenut työhakemuksia, tosin vain kerran.
– Huomasin silloin, että minusta vakuuttavimpia olivat hyvällä suomen kielellä kirjoitetut johdonmukaisesti etenevät hakemukset.
Kirjoittamisen taito on muuttunut entistä tärkeämmäksi myös politiikassa: lähes jokaisella poliitikolla on oma blogi, ja heidän puheitaan ja lausuntojaan valmistelevat lukuisat avustajat. Muun muassa tätä tekee työkseen vihreiden poliittinen sihteeri Elina Sojonen.
Jatkoon pääsee huolellisuudella
Kaikki kolme haastateltavaa aloittaisivat hakemuksen viilaamisen karsimalla kirjoitusvirheet. Oksasen mielestä huolimattomuusvirheet antavat hakijasta äärilaiskan kuvan.
– Sen verran voisi jokainen nähdä vaivaa, että kävisi tietokoneen oikolu
kuohjelman tarjoamat korjaukset läpi.
Sojonen muistuttaa, että kirjallinen hakemus on tehokas erittelijä hakuprosessin alkumetreillä.
– Jos paikkaa hakee kaksisataa ihmistä ja kaikki hakemukset muistuttavat toisiaan, hylätään tökkivät tekstit yleensä ensimmäisinä.
Korhosen kokemuksen mukaan hakemuksen vakuuttavuuden tärkein tekijä on selkeä yleiskuva hakijan tiedoista ja taidoista. Tekstistä tulisi välittyä asenteesi työtä kohtaan: oletko jo kokenut vai innokas oppimaan uutta.
– Pitää myös osata vastata asioihin, joita työpaikkailmoituksessa kysytään, Sojonen muistuttaa. Lue siis ilmoitus huolellisesti ja mieti, mitä työntekijältä juuri siinä toivotaan.
Sojosen mukaan eduskunnassa työskentelylle on leimallista, että luettavaa tekstiä on hirveästi ja ihmisillä vain vähän aikaa perehtyä siihen. Sama pätee työnhakutilanteisiin. Tekstin tulisi siis olla ytimekästä ja mennä suoraan asiaan. Oksasen mielestä hakemuksen sisältö ei saisi missään nimessä ylittää yhtä A4-arkkia.
Erotu kertomalla itsestäsi
Entä ollako hauska vai vakava, rento vai jäykkis? Huumorintajuhan viestii hyvästä meiningistä, mutta sopiiko se kuitenkaan ihan joka kontekstiin? Kaikki haastateltavat jättäisivät vitsit mielellään vapaa-ajalle.
– Esimerkiksi näennäishauskojen harrastusten listaaminen on mielestäni asiatonta. Olen ehkä tässä suhteessa aika tosikko, Oksanen huokaisee.
Suunnilleen samalla tavalla suhtaudutaan myös turhaan kielelliseen akrobatiaan, johon helposti sortuu lukijan huomiota tavoitellessaan. Korhosen mielestä työhakemuksista vakuuttavimpia ovat ne, jotka eivät yritäkään kikkailla tarpeettoman persoonallisilla retorisilla keinoilla.
– Jos aikoo kikkailla, sitten on oltava suvereeni kikkailija. Muuten
erikoisuuden tavoittelu saattaa herättää hakemuksen lukijassa vain ärtymystä, ja se lennähtää nopeasti hylättyjen pinoon.
Vaikka huumorista ja turhasta tekstillä leikittelystä kannattaa pidättäytyä, tulisi työhakemuksen kielen silti olla elävää. Oksasen mielestä esimerkiksi havainnollistavat esimerkit kirjoittajasta itsestään luovat tekstiin omaperäisyyttä. Myös erikoiset mutta täsmälliset adjektiivit ovat tarpeen, jos haluaa erottua sadasta muusta “tunnollisesta, reippaasta ja yhteistyökykyisestä”. Juuri tämä osa vaatii Sojosen mielestä eniten kirjoitustaitoa: kykyä esittää asiat niin, että ne vaikuttavat realistisilta mutteivät päälle liimatuilta. Myös lauserakenteisiin kannattaa kiinnittää huomiota: yksinäiset päälauseet toisensa perään saavat tekstin kuulostamaan töksähtelevältä, kun taas pelkät pitkät ja polveilevat lauseet uuvuttavat lukijan. Oksanen neuvookin käyttämään niitä vaihtelevasti.
Luovuus on tekstilajien hallintaa
Riku Korhonen on opettanut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Kirjoituskammoisen teekkarin onneksi se, tarvitseeko hyvän tekstin kirjoittamiseen aina luovuutta, riippuu Korhosen mielestä täysin tekstilajista.
– Luovuus on usein sitä, että tuntee tekstilajin vaatimukset niin hyvin, että osaa käyttää niitä vapautuneesti.
Nyt tekstilajina on siis työhakemus. Jos sen kielelliset vaatimukset yrittäisi tiivistää kahteen sanaan, ne olisivat varmaankin ytimekkyys ja informatiivisuus.
Nämä kaksi sanaa pätevät usein myös uutisiin. Oksasen mukaan uutistekstien kaavamainen rakenne ei vaadi kirjoittajaltaan erityistä luovuutta. Asiatekstissä on Oksasen mielestä tärkeämpää hallita syy-seuraussuhteet sekä asia, josta kirjoittaa. Ja työhakemuksessahan asia olet sinä itse. Korhonen avaa vielä vähän lisää mystistä luovuuden käsitettä:
– Toisinaan luovuuden voi ymmärtää tekijän innostukseksi siihen, mitä on tekemässä, vanhanaikaiseksi inspiraatioksi.
Eli: jos todella olet aidosti kiinnostunut työpaikasta jota haet, luultavasti jaksat nähdä vaivaa työhakemuksesi eteen jolloin tekstisikin on parempaa.
– Luovuus on vaarallinen sana. Se kätkee yleensä taakseen valtavan määrän kurinalaista työntekoa.
Haastateltavien viisi vinkkiä vaikuttavampaan työhakemukseen:
1. Tarkista, että tekstisi on virheetöntä. Voit vaikka varmuuden vuoksi oikoluettaa hakemuksesi jollain muulla, omille virheilleen tulee helposti sokeaksi. Yhdyssana- ja lyöntivirheet antavat huolimattoman kuvan.
2. Mene suoraan asiaan, ole ytimekäs.
3. Etene johdonmukaisesti ja ole informatiivinen. Tärkeää on, että lukijalle jää taidoistasi ja kokemuksestasi kattava kuva.
4. Vältä huumoria ja kielellistä kikkailua.
5. Yritä saada tekstistä elävämpää esimerkiksi erikoisilla mutta täsmällisillä adjektiiveilla, havainnollistavilla esimerkeillä ja vaihtelevilla lauserakenteilla.
Katso myös:
